Kotiin paluuseen sittenkin vielä vuosi!

Aprillia!

oikeasti siis...

Sukellusreissu Suurelle Valliriutalle

Kuten aiemmin kerittiin jo mainostaa, päivät käy vähiin ja tekemiset myös. Toiseksi viimeinen toimintapätkä sai päätöksensä perjantaina, kun tultiin sukeltamasta suurelta koralliriutalta.

Reissu oli oikein onnistunut ja sää suosi. Aurinko paistoi lämpimästi ja merenkäynti oli suht rauhallista. Meidät noudettiin hostellilta noin. 8 aikaan aamulla ja kuskattiin satamaan. Laivassa meidän sukellusluvat tarkistettiin ja annettiin lyhyt johdatus päivän tapahtumiin. Aluksi olisi edessä n. 34Km risteily Suurelle Valliriutalle, jossa vaihtaisimme isommalle laivalle. Sitä ennen olisi kuitenki tiedossa ensimmäiset kaksi sukellusta. Molempia jännitti. Aikaisemmin oltiin sukellettu vain joessa, jonka näkyvyys oli vain yhden metrin. Nyt näkyvyys oli 10-15 metriä. Ja tiedossa oli, ettei mukaan ollut tulossa ketään kertomaan, mihin sukeltaa ja mitä tehdä. Kaikki sukellukset tehtiin n. 12-19m syvyyteen ja keskimääräinen kesto oli jotain 30min. Jokainen sukellus pitäisi tehdä keskimäärin matalammalle kuin edellinen ja sukellusten välissä olla vähintään muutama tunti, että typpijäännökset haihtuisivat kropasta.

Ensimmäiselle sukellukselle otettiin kuitenkin opas mukaan, joka kuljetteli meitä eri paikkoihin, osoitteli kaloja, näytti meille nemon ja jopa pienen hain. Meitä oli silloin isompi ryhmä, n. 4-5 henkeä, mutta suurimmaksi osaksi käytiin pinnan alla kahdestaan.

Reilun tunnin pinnalla vieton jälkeen toinen tehtiin toinen sukellus. Hyppy laivan sivulta ja samantien syvyyksiin. Sukellusten jälkeen nautittiin erittäin maittava leikkele-salaatti-lounas. Lounaan jälkeen meidän vene ajettiin ihan merellä jo olleen sivulle ja meidät siirrtettiin laivalta toiselle. Yksi laiva pysyi aina merellä ja toinen sahasi edestakaisin kuljettaen matkustajia ja tarvikkeita mukanaan. Meidän merellä yöpyjien lisäksi matkalla oli päiväreissuja tekeviä ja snorklaajia. Osa myös suoritti Open Water tai Advanced -kurssiaan. Hyvä tuuri tyypeillä ainakin kävi, meihin verrattuna.

Ensimmäisenä päivänä olisi vielä edessä kaksi sukellusta. Yksi oli välittömästi toiselle, Taka-nimiselle laivalle siirtymisen jälkeen ja viimeinen auringonlaskun jälkeen pilkkopimeässä. Sukeltaminen alkoi jo sujua paremmin. Veden alla kommunikoinnin ja suunnistamisen helpottuminen mahdollisti enemmän maisemien katselua. Erilaisia kaloja pyöri kokoajan ympärillä. Tuntui aina, että 30 minuuttia meni yhdessä hujauksessa.

Ennen yösukellusta oli luvassa illallista. Ruuat oli kyllä loistavia tällä reissulla.

Seitsemältä kun oli aika taas laittaa märkäpuvut päälle ja kamat kasaan oli vesi muuttunut jo pikimustaksi. Laivan alla oli päällä valo, joka houkutteli kymmeniä kaloja ja kalat houkutteli haita. Meille kaikille jaettiin kirkkaat soihdut ja oppaat lähtivät mukaan, ettei eksytä vedessä.

Etukäteen varoiteltiin, että yöllä liikenteessä on todella isoja, mutta harmittomia kaloja. Itseasiassa yksi laji isoja mustia kaloja on sopeutunut yösukeltajiin, ja käyttää hyväksi soihtujen valoa saalistamisessa. Välittömästi kun lampun valoon eksyi joku pieni yllättynyt suupala, jostain olkapään takaa tai sivulta syöksyi koiran kokoinen kala ja söi sen. Lisäksi ohjaajat, joiden huumorinkukka oli tosi kieroon kasvanut, kertoilivat tarinoita kilpikonnista, jotka luulivat piiloutuvansa koloihin, mutta mahtuivat niihin vain päätään myöten. (”..pistää päänsä piiloon, luulee ettei nää, haikala pientä hännäntypykkää...”) Näkyvyys oli ilman soihtua alle metrin mutta oppaan perässä oli silti helppo pysyä

Toinen upea yöliikkuja oli Leijonakala: yksi meren myrkyllisimpiä ja siksi itsevarmimpia lajeja.
Aina sukelluksen päätteeksi pidettiin turvastoppi noin neljässä metrissä, että saataisiin tiivistynyt ilma keuhkoista ulos. Yösukelluksen jälkeen stoppi pidettiin laivan alla roikkuvista köysistä kiinni pitäen ja näkymä kalakuhinaan pinnan tuntumassa oli mahtava. Hait kiertelivät kaloja nälkäisen näköisinä ja meille ainoa lohduttava asia oli, että ne hait söivät alle puolen kilon kokoisia palasia. Joten ei hätää... :)

Aamulla herätys oli tosi aikaisin, ensimmäinen sukellus oli jo ennen auringonnousua ja aamiaista. Herätys ainakin toimi: hyppy viileään veteen. Vaikka valoa ei kauheasti ollut, näkyvyys pinnan alla oli jo hyvinkin riittävä. Me keskityttiin lähinnä katselemaan maisemia, vaikkei ne enää niin monen sukelluksen jälkeen olleet muuttuneet. Liikennettäkään ei hirveästi vielä ollut. Yöelämä oli hiljentynyt, mutta päiväliikkujia ei ollut vielä hereillä.

Lämmin aamupala oli hyvinkin tervetullut pienen pulahduksen jälkeen. Vielä olisi hetkeksi tehnyt mieli torkahtaa, mutta aikaa ei kauheasti ollut. Koputus ovelle tarkoitti, että seuraavan sukelluksen perehdytys oli alkamaisillaan. Laiva vaihtoi pari kertaa paikkaa, että meillä riitti nähtävää.

Kaksi viimeistä kertaa me sukellettiin yhdessä toisen parivaljakon kanssa. Nähtiin rauskuja ja lisää nemoja serkkuineen. Nemoilla oli hauska tapa piiloutua saalistajilta kylpyhuoneen karvamattoa muistuttavan meriheinän sekaan.

Me myös jostain syystä oltiin pienillä naarmuilla, ilmeisesti potkaistiin kyynärpäitä ja polvia koralleihin. Korallien kanssa kehotettiin olemaan varovaisia. Osassa koralleista oli lievää myrkkyä ja jos niihin osui, haava tulehtui tosi helposti. Lisäksi ne on täynnä pieniä eliöitä, jotka sitten tarttuivat iholle jos iho haavautui, mikä lisäsi riskiä entisestään. Korallit myös kasvavat vain pari senttiä, osa vain pari milliä vuodessa, joten niitä pyritään suojelemaan. Varomaton sukeltaja räpylöidensä kanssa saattaa siis tehdä suurtakin vahinkoa.

Kun sukellukset oli hoidettu, olo oli aika uupunut. Hyvä fiilis jäi koko reissusta, eikä merisairauskaan yllättänyt. Tällä kertaa tiedettiin olla istumatta sisätiloissa ja otettiin matkapahoinvointilääkettä hyvissä ajoin. Paluumatka olikin melkoista höykytystä ja keinahtelua. Seuraavana yönä nukutti kyllä makeasti, kun hostellissa päästiin sänkyyn.

Huomenna on vielä lähtö Unce Brian´s -sademetsäkierrokselle. Mitään meille ei ole kerrottu, mitä siellä on. Sanottiin vaan että ihan mahtava reissu tiedossa ja ottakaa suklaata mukaan. Sitäkään ei tiedetä, syödäänkö se suklaa itse, syötetäänkö ne jollekin elukalle, vai onko se esimerkiksi kuljettajan lahjomista varten?

Rohkea rokan syö ;)

TJ 9