Ensimmäisen puolen vuoden kaupungissa vieton jälkeen, maalaismaisema näyttää meidän silmiin ihan uskomattoman hienolta.

Saavuttiin sunnuntaiaamuna n. Klo 10 aikaan Port Stephensiin (kännykän paikannusohjelma sanoo Twelve Mile Creek). Newcastleen on tästä joku puolen tunnin ajo (helpottaa paikantamista kartalta). Traceylla ja Jeremyllä on ihan näppärän näköinen farmi täällä. Muutama hevonen, pieni lauma kanoja ja kaksi koiranpentua. Lisäksi tilusten reunamilla hyppelee villikenguruja ja wallabyja.

Meidän majoitustilaksi lopullistui asuntovaunu, tilat kun on erittäin rajalliset. Ensimmäisen yön jälkeen täytyy todeta, että hyvä vaunu onki. Lisäksi samassa pihapiirissä on vuokrattuja trailereita (työmaa-asumuksia) jossa asuu Jeremyn serkku perheineen toistaiseksi. Kolme lasta ja kaksi koiraa heilläkin. Myös pikkuankkoja löytyy. Hulina on siis aika kova.

Ensimmäisenä päivänä oleiltiin pihapiirissä, tutustuttiin naapureihin ja syötiin emäntien tarjoama herkkuateria. Lisäksi Jeremy käytti meitä pienellä mönkijän ja jeepin sekoituksella ajelemassa pitkin pusikoita, läheisen järven rannassa. Mukana oli myös naapuriperheen kaks vanhinta lasta. Paluumatkalla Jeremy hurautti kyseisellä härvelillä mutalammikon poikki ja jäätiin tottakai jumiin siihen. Arvatkaapa huviksenne ketkä kahlasi lampeen työntämään? :) Vieläki mutaa varpaankynsien alla..

Ympäristössä olevasta metsästä kuuluu myös aika ajoin tosi kovaa siritystä, niinku ois ruostejalkaisia heinäsirkkoja metsä täynnä. Metsäretken aikana meille selvisi, että kyse on puunvärisestä, hiukan torakan ja kotilon sekoitukselta näyttävästä hyönteisestä ja niistä lähtee ihan uskomaton ääni. Tracey myös kertoili tarinoita siitä minkä verran ja minkätyyppisiä käärmeitä täällä pyörii. Kuulemma mustia, helposti havaittavia ja ihmisiä karttavia, mutta tuhannen myrkyllisiä yksilöitä. Tracey oli samalla vaan helpottunu siitä, että kyse on niistä mustista, eikä ruskeista, koska ruskeat ei karta ihmisiä samalla tavalla. Mustien puremaan ei oo viimeseen 60 vuoteen kuollu yhtään ihmistä. Lisäksi puissa vois nähdä koaloita, mutta se on kuulemma harvinaista. Keskusteltiin siinä illan mittaan myös nuotion ääressä (pihalla oli oikeesti nuotio) mikä on parasta ruokaa nuotiolla tehtynä. Siinä listattiin niin rosvopaistit, vaahtokarkit, makkarat ku loimulohikin

Maanantaina ois tarkoitus kokkailla meidän tyyliin valmistettuja ruokia, ottaa rennosti auringossa (jos se sattuu paistamaan) ja kokeilla ratsastamista. Saas nähdä kuin nopeasti noi karvaooppelit lennättää selästä, kauhujuttuja on kuultu. Heppojen nimetki oli kuulema Psycho, Crazy ja Phil. Oikeesti siis Phil, Bob ja Phyllis (tai vastaava).

.Tiistaina Jeremy lupasi viedä meidät Newcastleen rannalle lekottelemaan siksi aikaa kun itse on töissä. Luultavasti osan aikaa käytetään myös kaupungilla kiertelyyn. Tracey on Sydneyssä huolehtimassa Aliosta, varmaan koko viikon.

 

Hevosaitaus hyötykäytössä.

 

Sida ja Charlie. Sida on Traceyn ja Jeremyn pentu, Charlie naapureiden vanhus.

 

Patio.

Mutajalat

Ile sai kaverin

Tämä kaveri löyty meidän asuntovaunusta kun mentiin nukkumaan. Harmiton onneksi!